Tenorit liemessä /HKT


Näin kierretään farssin karikot
Ken Ludwig: Tenorit liemessä. Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Jaakko Saariluoma. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Valosuunnittelu: Kari Leppälä. Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov. Pohjoismainen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 8.2.2107.
Taneli Mäkeä, Eero Saarinen, Iikka Forss ja Santeri Kinnunen © Tapio Vanhatalo

 Farssi on kammottavaa seurattavaa, jos sen kaikki palaset eivät ole kohdallaan. Niin monen tekijän on osuttava nappiin, että esityksestä tulee herkullista räiskettä, jollaiseksi farssi on tarkoitettu.

Ken Ludwigin Tenorit liemessä (2015) on tyypillinen lajinsa edustaja, jossa ovet käyvät ja henkilöistä erehdytään vähän väliä. Katsoja on ainoa, joka tietää asioiden tolan.

Ollaan 1930-luvun Pariisissa ja odotellaan illan suurta stadionkonserttia, johon on saatu koottua kolme kuulua tenoria. Kaikki ei tietenkään mene niin kuin on suunniteltu ja alkuperäiskokoonpano muuttuu matkan varrella moneen kertaan. Manageri (Taneli Mäkelä) hikoilee oikuttelevien taiteilijoiden puristuksessa ja vauhtia toden totta riittää.

Jaakko Saariluoman ohjaama esitys onnistuu olennaisessa. Sen miehitys klaaraa tyylilajin erinomaisesti jokaista nyanssia myöten. Ajoitus toimii ja hulvattomien tyyppien galleria on vastustamaton. Saariluoman monipuolinen komiikan taito siirtyy vangitsevana näyttämölle.

Kaksoisrooli panee Eero Saarisen tiukille ja hän saakin ravata kulisseissa näyttämön laidalta toiselle. Saarinen tekee molemmat roolit loistavasti, ja etenkin hotellin pikkolona hän avaa nauruhanat.

Santeri Kinnusen Max on nainut managerin tyttären ja päässyt sitä kautta etenemään laulajana. Kinnunen on aina ajoituksen mestari, niin nytkin. Ja ah ja voi, kuinka ihanasti hän laulaa playbackina soolonsa.

Iikka Forssin nuoren sankaritenorin kohtalona on joutua valtavan väärinymmärryksen kohteeksi ja yrittää selviytyä siitä. Yritykset vievät uusiin väärinymmärryksiin ja pyöritys kiihtyy.

Taustalle eivät jää näytelmän naisetkaan. Riitta Havukainen tekee rehevän roolin maailmankuulun tenorin vaimona, Jonna Järnefeltin dramaattinen venäläiskaunotar haastaa muut sensuellisti ja Oona Airola on raikas tähtitenorin tyttärenä.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää