"60"


Kun stand up -koomikko huomaa yllättäen olevansa vanha

Veera Tyhtilä: 60 – Pieni tragedia stand up -koomikosta. Ohjaus: Otso Kautto. Lavastus: Camilla Nenonen. Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen. Musiikki: Antti Paranko. Valosuunnittelu: Harri Kejonen. Äänisuunnittelu: Esko Mattila. Kantaesitys Kansallisteatterin Omapohjassa 7.9.2016.
 
Terhi Panula © Tuomo Manninen
Suomen ensimmäinen naispuolinen stand up -koomikko Tuuti joutuu kelaamaan elämäänsä 60 ikävuoden rajapyykillä, jolloin hän on myös Suomen vanhin naiskoomikko. Sali ei täyty toivotulla tavalla ja klubin omistaja laskee kannattavuuslukuja.

Veera Tyhtilän näytelmä 60 – Pieni tragedia stand up -koomikosta avaa tarkkanäköisesti vanhenevan naisen ajatuskehiä. Lento alkaa olla loppupuolella ja laskeutumistavan valinta tekee kipeää. Unohduksiin joutuminen kauhistuttaa. Yhteiskunnallinen näkökulma on myös kaiken aikaa läsnä.

Eläkkeelle Tuuti ei siis vielä lähtisi, sillä hän tahtoo näyttää, että vanha osaa. Tai vanha tuntuu jo sanana mahdottomalta. Onneksi on keksitty uusi termi kuvaamaan kuusikymppisiä. Kolmas ikä. Myös eläkelaskuri kertoo karua kieltään. Toisaalta mieli vaeltelee tulevassa vapaudessa, jolloin olisi aikaa palata tilaan ennen ruuhkavuosia. Kaiken kaikkiaan tämä risteyspaikka tuli liian yllättäen.

Kotona Tuutia katsoo vastaan Tarmo, virkamiesaviomies, joka odottaa kiltisti vaimoaan klubi-illoista. Pariskunnan suhde ei ole kitkaton. Tuutin maailma tahtoo pyöriä oman navan ympärillä, omissa onnistumispaineissa. Kiinnostavaa ristiriitaa synnyttävät poikkeavat käsitykset siitä, mitä ovat onnellisen elämän eväät. Kuvioissa pyörii myös tyttären perhe avio-ja lapsenhoito-ongelmineen. 

Terhi Panula ja Juhani Laitala © Tuomo Manninen
Teksti tuntuu arkisuudestaan ja tuttuudestaan huolimatta tuoreelta ja kohtaukset kodissa ja klubilla lomittuvat Otso Kauton ohjauksessa kekseliäästi. Lavastus asettaa kaikki tapahtumat ikään kuin estradille, sitoo henkilökohtaisesta materiaalia möyhivän stand upin taustoineen samaan tilaan.

Terhi Panula on räyhäkkään eläväinen Tuuti. Roolihahmo elää vahvasti peittelemättä tunteitaan ja pohtii ronskisti identiteettiään sekä kehoaan. Juhani Laitalan hillitty Tarmo tasapainoilee temperamenttisen vaimonsa kanssa hienovireisesti. Petri Liski vie moitteetta klubin omistajan hankalan roolin.

Antti Paranko tyylittelee kitarallaan taustaa tapahtumille, ja tekstin mutkissa kuullaan koko porukan yhdessä esittämiä lauluja eri vuosikymmeniltä. Ne rytmittävät esitystä ja ovat lisäksi sanoituksiltaan teemoihin osuvia.

Pirjo Puukko


 Hämeen Sanomat 14.9.2016



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää