Täti ja minä – Riihimäen teatteri

Musta nauru kuolemalle

Morris Panych: Täti ja minä. Ohjaus: Taru Kivinen. Skenografi: Jonna Kuittinen. Valo- ja videosuunnittelu: Sami Rauhala. Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 15.9.2018.

Eero Ojala ja Katja Peacock © Aki Loponen

Vain kaksi näyttelijää, joista toinen sanoo vain kaksi sanaa ennen väliaikaa, sellainen on Riihimäen Teatterissa ensi-iltansa saanut Täti ja minä -näytelmä. Morris Panychin teksti virittyy vakavien aiheiden äärelle, mutta kääntyy mustaksi komediaksi, joka yllättää käänteillään. Näytelmää on esitetty monissa suomalaisissa teattereissa.

Pankkivirkailija Kemp (Eero Ojala) on saanut kirjeen kuolemansairaalta tädiltään (Katja Peacock), jota ei ole tavannut sitten lapsuutensa, yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Sänkyyn sidottu täti on kirjoittanut haluavansa tavata sisarenpoikansa, joka päättää oitis lähteä hoitamaan sukulaisensa kunniallisesti hautaan.

Puhetta suoltava Kemp saapuu tädin kerrostalohuoneistoon ja on heti valmis aloittamaan hautaanpanijaisvalmistelut. Täti pysyy vuoteessaan vaiti ja ilmaisee itseään pelkillä ilmeillä.

Kemp höpöttää omia asioitaan, mutta välillä kysyy hieman tahdittomasti elinluovutuksesta ja testamentin laatimisesta ja tuhkauksesta. Vastausta ei tule vaan aikaa kuluu eikä täti osoita heikkenemisen merkkejä. Ikkunan kautta Kemp seurailee elämää kadulla ja vastapäisessä talossa ja ottaa siihen omalla tavallaan osaakin.

Pohjimmiltaan teksti ruotii näiden kahden ihmisen yksinäisyyttä. Kukaan ei kaipaa heitä. Aihe on ajankohtainen, sillä liian monen oven takana asuu nykyään yksinäinen ihminen.

Jonna Kuittisen lavastuksessa kaksi valtavaa vinttihuoneiston lasiseinämää kymmenine ruutuineen tuo ulkomaailman äänet ja vuodenkierrot selkeästi esiin. Näin pysähtynyt yksinäisyys korostuu entisestään.

Näyttelijäntyö on Taru Kivisen ohjaaman esityksen kulmakivi. Ensimmäisen puolisko on jo tekstinä äärimmilleen venytetty ja siten hankala. Väliajan jälkeen yllätyksiä ilmaantuu enemmän, mikä tarjoaa rytmiin uutta pontta.

Ojala selviytyy nuoreksi näyttelijäksi Kempin vaativasta roolista hyvin. Peacockin tehtävä on pitää täti läsnä olevana. Esitys kirvoittaa monet naurut. Panychin teksti on ovela ja onnistuu pitämään salaisuutensa loppuun asti.

Hämeen Sanomat 19.9.2018