Yksin Berliinissä


Postikorteilla valtaa vastaan


Hans Fallada: Yksin Berliinissä – Annan ja Oton tarina. Dramatisointi ja ohjaus: Mikko Roiha. Pukusuunnittelu: Taina Sivonen. Äänisuunnittelu: Marcello Lussana. Rooleissa: Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen. Esitys Riihimäen Teatterissa 9.3.2017.

Hans Falladan (1893–1947) romaani Yksin Berliinissä (1947) julkaistiin suomenkielisenä versiona vasta 2013. Tositapahtumiin pohjautuva näytelmä kuvaa vanhenevan saksalaispariskunnan, Annan ja Oton, poliittista äkkikäännöstä, kun heidän ainoa poikansa kuolee rintamalla. Aiempi kansallissosialismin kannattaminen muuttuu erikoislaatuiseksi vastarinnaksi.

Mikko Roihan näytelmäsovitus sai pohjoismaisen kantaesityksensä Teatteri Avoimissa Ovissa 22.2.2017. Näytelmä on usean teatterin yhteistuotantoa ja on nyt siirtynyt Riihimäen Teatteriin, jossa jatkaa toukokuun puoliväliin. Viime sodanaikaan sijoittuva teksti on jälleen ikävän ajankohtainen.

Esitys asettuu liki tyhjälle näyttämölle. On vain kaksi näyttelijää, ja he kuljettavat niin Annan ja Oton lohdutonta sisäistä taistelua kuin heidän arkeensa ja maailmaansa astuvien viranomaisten toimintaa. Tällainen muotovalinta on rohkea, sillä yleisö on tottunut näyttämötekniikan mahdollistamiin herkkuihin. Itsekin epäilin alussa, jaksaako esitys kantaa, mutta varsin pian huoli osoittautui turhaksi.

Radio pauhaa Hitler-jargonia, kun Anna ja Otto opettelevat elämään lapsen menetyksen jälkeen. He alkavat havainnoida kauheuksia, jotka aiemmin ovat jääneet huomaamatta. Heidän maailmankuvansa murenee, ja Otto on jo menettää elämänhalunsa, kunnes saa oivalluksen. Hän alkaa kirjoittaa valtiovallan vastaisia kortteja, joita käy sujauttamassa berliiniläisten kerrostalojen rappukäytäviin.

Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen työstävät kohtauksia kiirehtimättä. Ei ole mitään ylimääräistä, vain kahden ihmisen suru ja sen aikaansaama eristäytyminen ulkomaailmasta. Urkkijakoneiston kiihdyttämä ajojahti vie vääjäämättä paljastumiseen. Muihin rooleihin siirrytään pienin asennon- ja puhetavanmuutoksin.

Esitys on puhtaasti näyttelijäntyön varassa. Valosuunnittelu ja äänimaisema tukevat paikanvaihdoksia ja tunnelmien muutoksia. Se jaksaa kantaa.

Hämeen Sanomat 12.3.2017

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää