Puolustusvoimat, rakastettuni
Kun koordinaatit
katoavat
Puolustusvoimat, rakastettuni. Teksti ja ohjaus: Elina
Snicker. Dramaturgi: Heini Junkkaala. Valosuunnittelu: Sami Rauhala.
Äänisuunnittelu: Kari Paukola. Lavastus: Kaisa Rasila. Pukusuunnittelu: Tiina
Hauta-aho. Kantaesitys Riihimäen Teatterissa 25.2.2017.
 |
| Maija Siljander, Jouko Puolanto ja Katja Peacock © Aki Loponen |
Elina Snickerin
uusi näytelmä on ovelalla tavalla armeijan kehikkoon kirjoitettu, mutta pursuu
kaikista saumoistaan yleisemmälle tasolle. Puolustusvoimat,
rakastettuni etenee rummun päristessä, käskyjen ja sääntöjen ohjaamana,
mutta silti roolihahmot yksi toisensa jälkeen eksyvät.
Muutokset ja murtumat ovat näytelmän keskiössä. Tuttu,
moneen kertaan toistettu, on turvallista. Vaikka elämä olisi ikäviä sääntöjä,
käskyjä ja vaatimuksia, ei ole syytä paniikkiin, jos ihmisellä on oma
hyväksytty paikkansa.
Merkkisoittoja esityksessä päräyttävä rumpali (Juha Pulli) toimii myös kertojana. Hän
sitoo eri aikatasoihin lomittuvat kohtaamiset toisiinsa ja usuttaa jatkamaan
eteenpäin, kun tilanne uhkaa jäädä paikalleen.
Armeijassa on totuttu kulkemaan kartan ja koordinaattien
avulla. Kun upseeri jää eläkkeelle, kiskaistaan niin natsat kuin koordinaatit
pois. Mitä sen jälkeen? Kansalaisopiston harrastuspiirit? Tämä on Snickerin
tekstin pintakudosta, jonka katsoja näkee selkeästi. Roolihahmojen paikoin sähkösanomatyyppinen
teksti vilisee putoamista, uppoamista ja katoamista kuvaavia sanoja. Se vie pelkojen
äärelle, sinne, missä on kohdattava epätäydellinen itsensä.
Kurinalainen lavastus tarjoaa mäntymetsää ja Lapin erämaata
Riihimäelle sijoittuvan kotimiljöön rinnalla. Upseeri-isän (Jouko Puolanto) ja tyttären (Maija Siljander) suhteen kaari
lapsuudesta aikuisuuteen on kohtaamattomuutta, jonka taustalla ovat olosuhteet,
eri ikäkausiin liittyvät syyt, mutta ennen kaikkea kykenemättömyys.
Mikä on se paha tunne, jolle ei ole nimeä, joka puristaa ja ahdistaa?
Ratkaisumalleja tarjotaan, mutta jos ne tulevat ulkoa, ne eivät ole omia. On
kohdattava itsensä, myös poikkeavuudessaan, ennen
kuin voi kohdata muita.
Esitys on erilaisten kohtaamisten kollaasi. Perheen äiti (Katja Peacock) pakenee fiktioon, veli
totaalikieltäytyy, kun taas tytär haluaa armeijaan, minne häntä ei edes kutsuta.
Kehon ääriviivoja piirretään monella tasolla.
Tyylikästä, ajankohtaisesti ajatteluttavaa ja näyttävääkin
on Riihimäen Teatterin lavalla tarjolla.
Kommentit
Lähetä kommentti