Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

Hämeen Sanomat 28.2.2015

Karnevalistinen Venäjän ruumiinavaus

Pirkko Saisio ja Jussi Tuurna: Slava! Kunnia. Oligarkkien ooppera. Ohjaus: Laura Jäntti. Lavastus: Kati Lukka. Puvut: Tarja Simonen. Musiikki: Jussi Tuurna. Koreografia: Jouni Prittinen. Valosuunnittelu: Morten Reinan. Kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 25.2.2015.

Marja Salo ja Timo Tuominen (© Stefan Bremer)

Kansallisteatterin lavalla tehdään suuren ja mahtavan Venäjän ruumiinavaus. Pirkko Saision ja Jussi Tuurnan näytelmä Slava! soi kyseenalaista kunniaa naapurimaallemme.

Jos joku olisi kertonut etukäteen kaikki ne rönsyt, joita näytelmä villinä kasvaa, olisin uumoillut esityksen rispaantuvan riekaleiksi.

Niin ei käy, siitä huolimatta, että kokonaisuus on näytelmää näytelmässä ties kuinka monenteen kerrokseen. 

Kuluva aika on tämä päivä, jossa pyykkilautavatsainen Volodja (Timo Tuominen) viheltää pilliin ja kirjoituttaa historian uusiksi oppikirjoja myöten. Vanhat kirjat palavat rovioilla.

Vallan muureilla on käskyjä jaettu kautta aikain. Lavalle marssitetaan Iivana Julma ja Katariina Suuri, mutta myös Kim Jong Un, eikä verenvuodatuksella ole määrää.

Bluesbrothers-veljesvaljakko Popeda (Juha Muje) ja Obeda (Puntti Valtonen) toimivat siloposkisen lihaskimppu Volodjan juoksupoikina. 

Väliin he turhautuvat ja kommentoivat sopimattomia kohtauksia tai väärää tyylilajia ja kuiskivat yleisölle ajatuksiaan. Vieraannutusta viljellään brechtiläisittäin runsaalla kädellä.

Teksti leikkii ja on äärimmäisen vakava. Se ravistelee historian lehdiltä tuttuja muruja tämän päivän kontekstiin ja kutoo sitkeän juoniverkon, joka on pelottava.

Pikkupioneerit Popeda ja Obeda. Juha Muje ja Puntti Valtonen (© Stefan Bremer)

Näytelmä on kannanotto, vahva julistus ja karmean tulevaisuuden kuva, jossa operoi monistettu Volodja. Oikea on kuollut liian moniin botox-pistoksiin.

Täyslavallinen sykkivää uhkaa, hilpeästi

Saisio on ollut ennustajaeukko, sillä tämä näytelmä on kirjoitettu ennen viimeaikaisia tapahtumia.

Slaavilaisen melankolian notkelmissa juodaan vodkaa ja lauletaan. Äidit itkevät eri syistä kadonneita poikiaan ja poliittinen koneisto rasvaa rattaitaan oligarkit kainalossa. 

Monistetut Volodjat (© Stefan Bremer)

Suuren maan rajoilla vyöryvät tankit ja mediaan syötetään Bolshoi-baletin poikien tepsuttamaa uutisvirtaa. Kaikkien vaalikampanjoita tuetaan sopivasti, jotta narut pysyvät hyppysissä. Pian koko maailma puhuu venäjää.

Jussi Tuurnan musiikki puristaa historian virtaa kunkin aikakauden muottiin, mutta karkailee välillä maukkaasti omille teilleen. Kuoro laulaa komeasti ja soolonumerot pysäyttävät.

Kati Lukan lavastama näyttämö sykkii intensiivisesti värikylläisen valaistuksen sylissä.

Näytelmä on hyvin suunniteltu selviytymisrata, jossa katsojalta edellytetään tarkkaavaisuutta vieheiden määrän vuoksi. Hilpeyttä sirotellaan hirmutekojen päälle.

Ja mitä tekevät näyttämöllä Conchita Wurst (Janne Marja-aho) ja Gerard Depardieu (Juhani Laitala)? Se pitää jokaisen käydä itse katsomassa. 

Laura Jäntin ohjaaman esityksen näyttelijät ovat herkästi viritettyjä, joukkokohtaukset huikaisevasti asemoituja ja rytmi rikkumaton. 

Heikkoa lenkkiä ei löydy. Tuomisen vetovoimainen Volodja hengittää vimmaisesti kaikkien niskaan. Botox-kasvoinen mies tihkuu adrenaliinia ja panee Tiina Weckströmin Julia Teen, kuten kaikki muutkin, tanssimaan tahtipuikkonsa mukaan. 

#Slava #Kansallisteatteri #loistavateatteri

Tiina Weckström (© Stefan Bremer)