Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike



 Hämeen Sanomat 23.11.2013

Rumaa Raisaa kaipaava Mielensäpahoittaja


Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Dramatisointi ja ohjaus: Jorma Kairimo. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 9.10.2013.


”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” on jo istunut suomalaiseen sananparteen sulavasti. Tuomas Kyrön luoma marmattajaukko on löytänyt tiensä kansan sydämiin. 

Kyrön teksti on siinä mielessä oivaa, että sitä pystyy lukemaan monella tavalla. Voi ottaa vain pintavaahdon, mutta voi kouria syvemmältäkin.

Esko Rissanen kuoriutuu jo toistamiseen mielensäpahoittajaksi Riihimäen Teatterin matkalaukkuesityksessä, joka lähtee sinne, minne tilataan. Näytelmästä on erilaisia versioita riippuen siitä, millainen estradi milloinkin odottaa.

Tämä arvio on tehty hoitolaitosversion pohjalta, joka on yksinäytöksinen, tunnin kestävä esitys. Ravintolateatteriversio on jaettu kahteen osaan.

Jaakko Teppo ja Mielensäpahoittaja


Näyttämöllä on vaatenaulakko, ruokapöytä tykötarpeineen ja sen vierellä kitara ja hattu. Näillä eväillä rakentuu tarina siitä, kuinka yksin jäänyt vanha mies selviytyy ruuanlaitosta. 

Vaimo on laitoshoidossa ja entisen kodinhoitajan on korvannut nuori tyttö, jonka toimintatavat eivät miellytä miestä. Se entinen, ruma ihminen nimeltään Raisa, on kovasti miehelle mieleen, ja näytelmän kuluessa häneen palataan useaan kertaan.

Perunasta kaikki lähtee. Peruna on lähestulkoon elämän tärkein asia. Ja kastiketta sen päälle tietysti pitää hämmentää. 

Kyrön teksti tuottaa yksinäisen miehen suulla näyttämölle aikamoisen henkilögallerian kirpeine kuvauksineen. Kyytiä saavat niin poika, sosiaalihuolto, nuoriso päivityksineen kuin tohtori Kivinkinenkin. 

Jorma Kairimon ohjauksessa Mielensäpahoittaja on varsin äkkipikainen ja aggressiivinenkin. Esko Rissanen paahtaa välillä hurjana imitoidessaan tapahtumien kulkua. Liikettä on sisäisesti ja ulkoisesti. 

Kaipasin paikoin enemmän tuumailua, joka olisi jättänyt tilaa tulkinnalle. Nyt teksti tarjottiin suoraviivaisesti ilmeitä myöten.

Tekstin rinnalla kuljetetaan Jaakko Tepon musiikkia. Se soi radiosta ja sitä kuullaan livenä, kun Mielensäpahoittaja tarttuu kitaraan ja luikauttaa pari Tepon laulua.

Pirjo Puukko






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää