Omatunto, Helsingin Kaupunginteatteri

Hämeen Sanomat 27.2.2013

Juhani Aho ja rakkauksien piinaama omatunto

Lauri Sipari: Omatunto. Ohjaus: Laura Jäntti. Lavastus: Sampo Pyhälä. Puvut: Sari Salmela. Valot: William Iles. Projisoinnit: Salli Kari. Äänisuunnittelu: Antero Mansikka. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 14.2.2013.

Lotta Lindroos ja Santeri Kinnunen
 (Kuva Stefan Bremer)

Lauri Siparin kirjoittama Omatunto on jatkoa tv:ssä nähdylle sarjalle, jossa Juhani Ahon avioliittoa kuvattiin hänen vaimonsa Vennyn näkökulmasta. Nyt katsotaan toisesta vinkkelistä, ja kirjailijan sanoin fiktiivisesti.

Esityksen alku on sekavaa. Näyttämön tapahtumien hahmottaminen vie aikansa. Mutta kun kuva tarkentuu, kun katsoja saa näytelmän kertomistavasta kiinni, putoavat palat kohdallaan.

Juhani Ahon pojat Heikki ja Nisse tekevät Juha-elokuvaa, jonka koskikuvausten materiaalista osa on tuhoutunut. Päätetään tehdä niin hyvä kuin jäljelle jääneistä filminpätkistä on mahdollista.

Elokuvaa tutkailee myös Ahon kolmas poika Antti, joka tulkitsee sitä monella tavalla, etsii vanhempiensa tarinan symboliikkaa Juhan asetelmista.

Teatterillisuus lyö mainiosti kättä elokuvallisuuden kanssa. Äänitehosteet tehdään näyttämöllä, elokuvan tekniikka ja teatterin illuusio paljastetaan.

Tähän kehykseen ohjaaja Laura Jäntti istuttaa kansalliskirjailijan avioliiton taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa kuten myös Vennyn sisaren Tillyn, jolla on kakkosvaimon asema. Henkilöhahmot ovat hyvin maanläheisiä.

Kolmiodraama monistuu lattiatasojen eriväristen kolmioiden mosaiikissa. On kylmänharmaata ja valkoista, mutta myös lämpimiä sävyjä.

Venny nappaa noita kolmioita taulunpohjikseen, maalaa raivokkaasti avioliiton kupruista huolimatta.

Tsehovilaista tragikomiikkaa

Näytelmän alkupuoli kuvaa avioliiton solmimista ja Juhanin rakastumista herkkään Tillyyn. Venny matkustelee ja maalaa, Tilly hoitaa taloutta ja lapsia.

Ursula Salo ja Santeri Kinnunen
(Kuva Stefan Bremer)

Avioliiton saumat natisevat ja mustasukkaisuus pujottelee arjen käänteissä, mutta lopulta päädytään aina järkiratkaisuun.

Siskokset analysoivat yhdessä Juhanin romaanien maailmaa ja saavat seuratakseen, kuinka  tämä kohoaa kansakunnan kumarretuksi sanataituriksi.

Santeri Kinnusen Juhani on aluksi turhan meuhkaava. Ursula Salo taiteilee kiehahtelevan ja sovittelevan Vennyn. Lotta Lindroosin Tillyn herkkyys näkyy liikkeissä ja ilmeissä.

Kun kolmiodraama väistyy jälkipuoliskolla itsenäistyneen Suomen sisäisen konfliktin taustalle, muuttuvat myös hahmot. Miehen ja naisen rakkaus korvautuu isänmaan rakkaudella, politiikalla.

Aho hiipuu kirjailijana ja ottaa yhteen Heikki-poikansa kanssa. Kinnusen ilmaisu saa uusia, koskettavia sävyjä. Lopulta mies vaikenee ja keskittyy kalastukseen ja perhoihinsa.

Tillyn viran saanut nainen on topakan ylpeä. Vennyn kulmikkuuskin katoaa ja lopulta näyttämöllä on Ahon leski, joka katsoo yksin Heikin ja Nissen työstämää elokuvaa.

Siparin teksti on nasevaa ja möyhii tsehovilaisittain koomisen ja traagisen maastoa. Kehystarina, kolmiodraama ja kansalaissota tarjoavat teemoja monenlaisiin pohdintoihin.