Lemminkäinen – Kansallisteatteri

Tapahtuu jossain Vantaan ja Pälkäneen välillä

Lemminkäinen, käsikirjoitus ja ohjaus Juha Hurme. Lavastus ja pukusuunnittelu: Heini Maaranen. Musiikki: Petra Poutanen-Hurme. Valosuunnittelu: Kalle Ropponen. Koreografia: Saara Hurme. Kantaesitys Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 28.2.2018.
 
Marja Salo, Antti Pääkkönen ja Tomi Alatalo © Tommi Mattila

Finlandia-palkittu Juha Hurme leiskauttaa osin Niemi-teoksensa pohjalta Kansallisteatterin näyttämölle kiihkeän esityksen. Näytelmän ensimmäinen puolisko on intensiivinen ajattomuudessaan. Käydään runon mailla, ja kauempana. Filosofiat kolutaan etelän kuumia tuulia myöten. Sanoja asetellaan ja tuumaillaan niiden mieltä ja muotoa, ihan läpällä.

Leijuva musiikki keinuttaa eteenpäin, rummuin, soivin putkin ja jouhen vedoin tuotettuna. Laulu syntyy yhteisön tunteista tai sitten oluen kirvoittamana, ja saa pillukin ylistyksensä. Näyttämö on tyhjä ja täynnä, sillä sinne tuodaan rekvisiitta tarpeen mukaan.  

Vahvat naiset suunnittelevat ja juonivat. Romurautaa Viroon välittävällä Lemminkäisen äidillä on (Kristiina Halttu) kaksoset, toinen rakastettu ja isoksi kasvatettu poika, toinen hyljeksitty vähävartinen tytär. Rakastettu Fleming-Lemminkäinen (Tomi Alatalo) rehvastelee, riekkuu ja ihailee lähinnä itseään. Vähäisempi Lemminkäinen (Marja Salo) tekee työt ja pitää kurssin.

Yhdessä liukaskielisen aseenkantaja Tieran (Antti Pääkkönen) kanssa sisarukset muodostavat ryövärijoukon viikinkiajan Suomenniemeen. Kuljetaan Lemminkäisen matkassa, mutta alta karkaa monen aikakauden sirpaleita. Väliajan jälkeen esitys sinkoilee niin moneen suuntaan, että viimeistään silloin luopuu kaikista tulkintayrityksistä.

Ajattomuus tarkoittaa myös tekstityyppien hillittömyyttä. Kalevalanmitan keskeyttää välillä bisnesjargon tai käsitteellinen ylätason puhunta. Mertarantaa lainataan, TYKY-päivää vietetään ja Pärmäkoski hiihtää.

Esitys on fyysinen taidonnäyte, josta vastaa Saara Hurme koreografioineen. Cécile Orblin tanssii riehakkaasti kultaisessa puvussaan Väinämön väen vastavoimana, Louhivuoren emäntänä. Alatalon Fleming notkuu taipuisana muovailuvahana niin velttouttaan kuin humalaansa. Joukkokohtauksissa koko näyttelijäkaarti on valjastettu liikkeeseen, tanssiin ja taistoon.

Flemingin petetty vaimo Kyllikki (Saara Kotkaniemi) toimii kylmän järkevästi. Hänen analyysinsä ihastumisen järjettömyydestä on ankara, samoin kostosuunnitelmansa hiihtää Tour de Ski Louhivuorelle. Matkalle lähdetään Vantaalta ja päämääränä on Pälkäneen Louhivuori. Päitä putoaa ja verta vuodatetaan.

Hurmeen Lemminkäinen on Kalevalaan, historiaan ja mielikuvitukseen tehtyjen matkojen kooste, jonka ainoa tarkoitus lienee hämmentää ja naurattaa.

Cécile Orblin ja Jesse Ojajärvi © Tommi Mattila

Hämeen Sanomat 18.3.2018



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Julia ja Romeo – Kansallisteatteri

Korjaamo – Kansallisteatteri