Myrskyluodon Maija/HKT
Ihminen ja luonto
ovat yhtä
Myrskyluodolla
Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija. Dramatisointi: Seppo Parkkinen. Laulujen sanat: Maija Vilkkumaa. Ohjaus: Kari Rentola. Musiikki: Lasse Mårtenson. Musiikin sovitus: Arttu Takalo. Kapellimestari: Eeva Kontu. Koreografia: Jyrki Karttunen. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Pukusuunnittelu: Riitta Anttonen-Palo. Valosuunnittelu: William Iles. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 24.8.2017.
 |
| © Tapio Vanhatalo |
Vaikkei olisi nähnyt tv-sarjaa, ei
ole voinut välttyä kuulemasta Lasse Mårtensonin siihen säveltämää tunnusmelodiaa. Nyt tarina on muokattu
musikaaliversioksi, jonka laulut Maija
Vilkkumaa on sanoittanut.
Seppo Parkkisen dramatisoima ja Kari Rentolan ohjaama musikaali avaa remontissa olleen Helsingin
Kaupunginteatterin syyskauden ja on 100-vuotiaan Suomen juhlaesitys.
Näyttämöllä kuvataan vahvasti luonnonvoimien
armoilla kamppailevien ihmisten arkea ja juhlaa. Tuulia, aaltoja, pouta- ja
myrskypilviä sekä talven pakkasia lumimassoineen vyörytetään lavalle runsaasti
ja paikoin tarina on jäädä niiden jalkoihin.
Luonto ei ole vain lavasteina vaan Jyrki Karttusen koreografia lennättää siniasuisen
joukkion hyökymään aaltoina, vaanimaan tuulina ja iloitsemaan paisteena.
1800-luvun saaristolaisten elämässä ovat vahvasti mukana erilaiset henget ja uskomukset.
Nekin ruumiillistuvat koreografiassa.
Näyttämö on avara, niin kuin meri.
Punaiset saaristolaistalot asettuvat vaatimattomina paikoilleen, ja
kasvillisuus on vain viitteellisinä elementteinä. Ihmisten arkea määrittävät
veneet, verkot ja kalasaaliit.
Tässä miljöössä Maija naitetaan
Jannelleen ja asuinpaikaksi osoitetaan kaukainen Myrskyluoto. Hääkohtaus on
erinomainen kuvaus kalastajakylän yhteisöllisyydestä, joka muutenkin nousee
kautta linjan hyvin esiin. Elo onnistuu vain toisiaan auttamalla. Marjut Toivasen esittämä
kätilö-ruumiinpesijä Vallborg on auttamisen ja huolehtimisen henkilöitymä.
Maijan roolissa taituroi Laura Alajääski ja Jannea esittää
lämminääninen Aaro Wichmann. Nuorenparin
arka toisiinsa tutustuminen on koskettavaa. Rakkaus kasvaa eleettömästi mutta
juurtuu kaikkien vastoinkäymistenkin keskellä syväksi.
Maijan ja Jannen lasten kautta
avataan raikkaasti kiintymys karuun luontoon, kotisaareen. Kotiin kaivataan
kylältäkin, vaikka siellä olisi seuraa. Lapsinäyttelijät kuljettavat niin puhe-
kuin lauluosuutensa erinomaisesti.
Tarinasta on jouduttu
dramatisoimaan paljon pois, mikä toimii pääosin. Pienin viittein saadaan
lapsikatras lisääntymään ja kasvamaan, Oolannin sota englantilaislaivoineen
liu’utetaan vauhdikkaasti hävityksiä myöten. Verkkoja paikkaamalla varmistetaan
tulevat silakkasaaliit, mutta paikataan myös surut ja murheet.
Joitakin irrallisia palasia on
kuitenkin jäänyt eikä niille löydy helposti motiivia juonenkuljetuksessa. Kokonaisuus
oli ensi-illassa vielä hieman jäyheä. Niinpä esimerkiksi jatkuvat pilvien laskut
ja nostot varastivat huomion tarpeettomasti.
Arttu Takalon musiikin sovitus myötäilee myrskyä ja tyyntä, niin
luonnon kuin ihmismielen. Eeva Kontu
saa orkesterin soimaan vivahteikkaasti. Vahva tunnusmelodia sykähdyttää
toistuessaan joka kerta. Mikään muu sävelkulku ei nouse sen tasolle.
Hämeen Sanomat 26.8.2017
Kommentit
Lähetä kommentti