Villinä liioitteleva klassikko astuu varkain tähän päivään



Molière: Luulosairas. Suomennos ja ohjaus: Arto af Hällström. Lavastus: Kati Lukka. Puvustus: Tarja Simonen. Musiikki: Toni Edelman. Ensi-ilta Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 22.4.2015.

Jukka-Pekka Palo (© Tuomo Manninen)

Molièren (1622–1673) näytelmä Luulosairas pysyttelee Kansallisteatterissa ajalleen uskollisessa näyttämökuvassa, mutta teksti pirskahtelee ajattomasti.  

Arto af Hällström on suomentanut tekstin väljästi ja tuonut mukaan loimilankoja, jotka virittävät esitystä alkuperäistä koomisempaan suuntaan.

Liioittelua on tuotu mukaan roolihahmoihin, niin kehonkieleen kuin ulkoiseen olemukseen. Ja kuinka paljon komiikkaa syntyykään yksin palvelijatar Toinetten ylipitkän valkean esiliinan avulla? Tarja Simosen puvustus on mainio.

Ronskin riehakkaat roolihahmot maustavat esitystä ja vievät sitä suuntaan, jossa näyttämöltä alkaa väistämättä etsiä linkkejä tähän päivään. Ja kyllä, päähenkilö Arganin kaltaisia luulosairaita ja helposti höynäytettäviä löytyy. Ja runsain mitoin löytyy höynäyttäjiäkin. Ihmisten terveydellä ja herkkäuskoisuudella rahastetaan laillisesti ja laittomasti.

Esityksessä on toki muitakin teemoja. Valta ja sen väärinkäyttö sekä rahanahneuden mukanaan tuoma kieroilu läpäisevät koko esitystekstin.

Jukka-Pekka Palon Argan on näyttämöllä kaiken aikaa muutamaa pikkulakäyntiä lukuun ottamatta. Palo liikkuu ärsyyntyneen, loukatun, huomiota kaipaavan ihmisen ja toisaalta käskyjä jakavan despootin väliä. Hahmo on itsekeskeisyydessään vaivihkaa ajautunut eri tahojen nokittavaksi. Kuvitellessaan sairastavansa kaiken maailman taudit ja hankkiessaan hoitoja niihin hän tulee pudonneeksi valheseittiin. Palo työstää intensiivisesti hölmöksi alentuneen herran, joka ei tunnista ympärillään kihisevää juonittelua.
Kreeta Salminen, Minttu Mustakallio ja Jukka-Pekka Palo (© Tuomo Manninen)

Minttu Mustakallion palvelijatar Toinetten sisääntulot ovat hillittömiä. Hän on nokkela, haistelee tilanteita tarkasti ja toimii määrätietoisesti auttaakseen Argonin tytärtä (Kreeta Salminen) saamaan rakastamansa miehen.

Argonin valitsema kosija on kuinkas ollakaan lääkäri. Katsomo on revetä, kun Petri Liskin sulhaskandidaatti saapuu näyttämölle isänsä (Jukka Puotila) kanssa. Parivaljakko on kuin tuikkiva tähtipari valeasiantuntijoiden pitkässä jatkumossa. Latinaliturgia hallitaan, se riittää.

Pirjo Luoma-aho (© Tuomo Manninen)
Pirjo Luoma-aho tekee erinomaisen riettaan kieroilijavaimon, joka saa lopussa näpeilleen. Kaikki järjestyy parhain päin kuten Molièren komedioissa on tapana.

Kun summaa näkemänsä, huomaa seuranneensa commedia dell'arten tyyppigalleriaa. Kansallisen Luuulosairas on viisaampi esitys kuin nopeasti katsoen arvaakaan. Enkä pane pahakseni, että se on riivatun hauska.

Jukka Puotila, Jukka-Pekka Palo ja Petri Liski (© Tuomo Manninen)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää