Verkossa - Wikileaksin nousu ja uho

Hämeen Sanomat 15.12.2013

Verkkovuotojen lyhyt historia näyttämöllä

Gunilla Hemming: Verkossa – Wikileaksin nousu ja uho. Suomennos: Liisa Urpelainen. Ohjaus: Milko Lehto. Lavastus ja puvut: Markus Tsokkinen. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 12.12.2013.

Niko Saarela (Kuva Charlotta Estman-Wennström)

 Studio Pasilan näyttämölle on levitetty maailma, joka on moraalisesti kyseenalainen niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Irakin sodasta vuotaneet julmat videot ja kuvat todistavat, että ihmisen pimeä puoli kääntyy näkyviin kovin helposti.

Tapahtumien käynnistäjä Julian Assange ja hänen perustamansa Wikileaks sisäisine ristiriitoineen ovat Gunilla Hemmingin näytelmän keskiössä. Rinnalla kulkevat sotamies Bradley Manningin henkilöhahmon kuvaus ja hänen ratkaisujensa seuraukset. 

Hemmingin teksti Verkossa nappaa verkkovuotamisen lyhyen historian palasia sieltä täältä.

Arkojen asioiden vuoto julkisuuteen vetää mukaan tiedotusvälineet, Yhdysvaltojen poliittisen johdon sekä raiskaussyytteiden vuoksi mukaan vedetyt ruotsalaiset.

Sankari vai petturi? Tämä kysymys nousee tekstistä niin Assangen kuin Manningin kohdalla. 

Markus Tsokkisen lavastus suo oivaltavasti tilan eri paikoille ja tasoille.

Kuva Charlotta Estman-Wennström

Stereotypiat hallitsevat

Katsojalle Milko Lehdon ohjaama esitys nostaa mieleen myös toisenlaisia kysymyksiä. 

Miksi stereotypiat ovat niin hallitsevia? Nörtit ovat pipopäitä, amerikkalaiset ylimielisiä henkseleiden paukuttelijoita, saksalainen vaatii järjestystä ja ruotsalaiseen joukkoon mahdutetaan koko pellesvenssonmainen hupi homokarrikatyyrejä myöten.

Takaseinän projisoinnit kertaavat sen, missä mennään. Amerikan liput liehuvat, kun Hillary Clinton (Tiia Louste) astuu esiin, Ruotsin vaakunan kruunut levittyvät rintamana, kun ollaan Ruotsissa ja journalistien pohdinnoissa taustalle hakkautuu lehtien nimiä ja juttutekstiä.

Turhan paljon tarjoillaan rautalangasta vääntäen. 

 Tyylilajien kirjo hämmentää

Niko Saarelan Assange on etäinen vakavikko ja töykeyteen asti jäyhä. Hahmon ja hänen humanististen tavoitteidensa välillä on ristiriita. Saarela työstää roolinsa valitulla tiellä hyvin.

Saska Pulkkisen Manning tarjoaa samaistumiskohteen. Pieni ihminen kolhuineen ja ahdistuksineen tekee sen, minkä oikeaksi näkee. Pulkkisen epäkiitollinen tehtävä on seisoa pitkä tovi alasti näyttämön laidalla, kun tapahtumien keskus on toisaalla.

Matti Laine, Sara Welling, Saska Pulkkinen, Rosannan Kemppi, Elina
Aalto (Kuva Charlotta Estman-Wennström)

Jenkkisotilaiden julmaa vankien kohtelua kuvataan läpi näytelmän, Irakissa puhtaasti fyysisenä väkivaltana, Manningin kohdalla henkisenä kidutuksena.

En ymmärrä, miksi vakavan kokonaisuuden keskelle heitetään Ruotsiin sijoittuva kohtaus, jossa tyylilaji vaihtuu täysin. Rapujuhlia suunnitellaan lähes puskakomedian keinoin, kun dokumenttiaineistoon perustuva näytelmä on perusviritykseltään kuitenkin vakava. 

Teatterin kuuluu kommentoida aikaansa, mutta Verkossa-näytelmä hajoaa liian moneen suuntaan. Ratkaisevaa uutta tietoa ei tarjota. Näkökulman rajaus on haparoiva ja niinpä henkilöt ja peruukit vaihtuvat juoksuvauhtia.

Pirjo Puukko