Tohtori Zivago


Hämeen Sanomat 9.10.2013

Tohtori Zivago taipuu vaivoin musikaaliksi


Michael Weller: Boris Pasternakin romaaniin perustuva Tohtori Zivago. Sävellys: Lucy Simon. Suomennos: Sami Parkkinen. Ohjaus: Hans Berndtsson. Koreografia: Gunilla Olsson Karlsson. Kapellimestari: Markku Luuppala. Lavastus ja puvut: Ralf Forsström. Euroopan kantaesitys 3.10.2013 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Jutun kaikki kuvat Charlotte Estman-Wennström
  
Boris Pasternakin romaani Tohtori Zivago kertoo lääkäri Juri Zivagosta, joka liikkuu pitkin Venäjää 1900-luvun alussa. Vallankumouksen sekasorron keskellä hän palvelee niin tsaarin joukkojen kuin kommunistienkin lääkärinä. Henkilökohtaisella tasolla mies kamppailee kahden rakkauden välillä.

Michael Wellerin kirjoittama musikaali on dramaturgisesti hatara eikä taustoita asioita. 

Juoni aukeaa selkeästi, mutta mustavalkoinen hyvä–paha -asetelma on turhan yksiviivainen.

Ralf Forsströmin lavastus on häkellyttävä metalliputkimetsä, josta erkanee kaareutuva portaikko. Kaiteilla roikkuu läjäpäin metallisia vaateriepuja. Portaikko toimii kiertyessään ja eri tavoin valaistuna niin junana, porvaripalatsina kuin taistelupaikkoina.

Lavastus on tyylikäs, mutta staattinen ja vie tulkintaa siihen suuntaa, että mikään ei muutu.

Verta ja romantiikkaa


Bengt Berndtssonin ohjaus maalaa dramaattisia kohtauksia. Väkivaltakuvastoa kaulan ja kielen katkomisineen on ylen määrin ja toisaalla lyyrisiä jaksoja pitkitetään. 

Esitys vihjaa symboliikallaan monen aikakauden poliittisiin kauhukuviin.

Henkilöhahmot jäävät pintapuolisiksi ja etenkin Laran (Anna-Maija Tuokko) miehen, vallankumouksellisen Pashan, muuttuminen natsimaiseksi Strelnikoviksi on mysteeri. 

Antti Timonen työstää Pashan roolin raikkaasti ja Strelnikovina hänestä sukeutuu armoton julmuri. 

Tuukka Leppänen ja Anna-Maija Tuokko

Tohtori Zivago (Tuukka Leppänen) on humaani idealisti, joka kirjoittaisi mieluiten runojaan. Leppänen selviytyy roolistaan hyvin ja laulaa komeasti. 

Zivago rakastaa vaimoaan Tonjaa (Anna-Maija Jalkanen) ja vallankumouksellista Laraa. Tämän kuvion istuttaminen taistelukohtausten väliin on paikoin teennäistä.

Tonjan ja Laran yhdessä laulama Hänen lähellään kiteyttää herkimmin kolmiodraaman tunnelmia.

Esko Roineen lakimies Komarovski on kerkeä ja taipuisa. Roine laulaa hämmästyttävän hyvin.

Lucy Simonin säveltämästä musiikista ei nouse erityistä hittikappaletta, mutta pääteema jää soimaan mieleen. 

Anna-Maija Jalkanen ja Tuukka Leppänen



 
Kaiken kaikkiaan dialogi muuttuu turhan tiuhaan lauluiksi, jotka pysäyttävät tapahtumia. 

Markku Luuppalan johtama orkesteri soi hyvin ja solistiosuuksista suoriudutaan kiitettävästi.

Pirjo Puukko



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää