Taju, Helsingin Kaupunginteatteri


 Kuinka lapsi rikotaan

Liisa Urpelainen: Taju. Ohjaus: Laura Jäntti. Lavastus: Antti Mattila. Musiikki: Eero Ojanen. Valosuunnittelu: William Iles. Äänisuunnittelu: Mauri Siirala. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 10.11.2016.
Ursula Salo ja Santeri Kinnunen ©Stefan Bremer

Keski-ikäinen nainen pääroolissa, lähdetään vaikka tästä. Tyko Sallisen Taju-tyttären maailma piirtyy säröineen kaikkineen upeasti Ursula Salon tulkinnassa. Salo heittelehtii Tajun eri ikäkausissa ja takoo Nikkilän mielisairaalassa kirjoituskoneellaan niin kauniin tarinan isäsuhteestaan, että seinätkin parkuvat. Taju Birgitta Tiara tuottaa tarinaa, jollaisen jokainen lapsi haluaisi vanhemmastaan kertoa.

Näyttämöllä todistetaan kuitenkin toisenlaista todellisuutta. Irja Salla, nimi jota Taju käytti kirjailijana, huojuu toden ja mielentakaisen väliä. Menneisyys makaa painavana otsalla, ja kaiken taustalla kaikuvat isän uhkaavan vaativat askeleet. Vaikka isä on tuhkattu ja hautaan saateltu, on hän läsnä ja mitätöi.

Kiitos Ursula Salo, roolityö saa hengittämään samaan tahtiin.

Liisa Urpilaisen kirjoittama näytelmä Taju ei konstaile Laura Jäntin ohjauksessa. Sirpaleisista kohtauksista solmiutuu melkoinen pienen tytön elämä, jossa suuri isä kahmii kaiken tilan ja murskaa muut.

Tyko (Santeri KInnunen) manipuloi ja talloo ihmisiä. Esikoistyttärensä arvostettu maalari on lähettänyt Tanskaan siskonsa hoidettavaksi. Helmi-vaimonsa (Iida Kuningas) hän pahoinpitelee fyysisesti sekä henkisesti. 

Kinnusen Tyko on silkkaa viiltelyä. Hän houkuttelee, pieksee ja laulaa ah niin pehmeästi ”Tuu tuu tupakkirullaa”. Harmi, että istuin sivukatsomossa, jonne näyttämön pylväikön takainen toiminta ei näkynyt. Voin vain kuvitella, kuinka taiteilija antoi siveltimensä juosta.

Taju Sallinen oli aluksi kuvataiteilija mutta siirtyi sittemmin kirjoittamaan. Hän matkasi Saksaan, jossa joutui keskelle sotaa. Näytelmä kuvaa värikkäästi sekasortoisen Euroopan omituisia alakulttuureja ja toisaalta tiukkaa natsimentaliteettia. Näissä kohtauksissa Rauno Ahonen ja Antti Lang työstävät ansiokkaasti useita rooleja, niin todellisia kuin Tajun mielen tuottamia.


Eero Ojasen musiikki piirtää miljööt ja tunnelmat. Kepeyttä rankkaan tarinaan syntyy soiton, tanssin ja laulun kautta. Flyygelin siirteleminen moneen otteeseen tuntuu turhalta.

Rauno Ahonen © Stefan Bremer
Useiden menetysten kautta Tajusta tulee ihmissuhteiden katkoja ja uusiin mahdottomiin suhteisiin syöksyjä. Pinnalla ovat vimma, pelko ja heittäytyminen niin hyvään kuin pelottavaan. Näytelmä on pala kulttuurihistoriaa, mutta ennen kaikkea se kuvaa tarkasti, kuinka lapsen elämä ovelasti rikotaan.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää