Mestari

Mestari, jos niin halutaan

Daniel Kehlmann: Mestari. Komedia kirjaimellisesti. Suomennos: Liisa Urpelainen. Ohjaus: Kari Heiskanen. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Rooleissa Taneli Mäkelä, Iikka Forss, Sanna Jude-Hyde ja Jouko Klemettilä. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 19.11.2015.

 

Ilkka Forss ja Taneli Mäkelä (@ Tapio Vanhatalo)

Taiteen tekeminen on rankkaa. Taiteen arvioiminen on rankkaa. Onko menestyvä taiteilija todella erityistaitava vai pelkästään sattumien ja suosittelijoiden maineeseen saattelema?

Millaisena taiteilija näkee oman työnsä ja kuinka herkkähipiäinen hän on arvioinneille?

Nuoren saksalaissyntyisen Daniel Kehlmannin kirjoittama näytelmä Mestari kieputtaa noita teemoja kompaktiin muotoon rakentuvassa esityksessä. 

Kari Heiskasen ohjauksessa kaksi eri sukupolven näytelmäkirjailijaa käy kukkotappelua keskenään, mutta aivan riittämiin taiteilijoilla on tekemistä oman egonsakin kanssa.

Tapahtumat sijoittuvat vanhaan maaseutuhuvilaan, jossa Jouko Klemettilän mainiosti esittämä taidesäätiön edustaja hoitaa käytännön järjestelyjä. 

Nuori kirjailija Martin Wegner (Iikka Forss) on saanut taidesäätiöltä palkinnon. Hänen uutta näytelmäänsä tulee mentoroimaan viiden päivän ajaksi Benjamin Rubin (Taneli Mäkelä), jonka mestarius lepää loistokkaan esikoisnäytelmän varassa.

Latautuneet odotukset purkautuvat rytisten eikä henkisiltä haavoittumisiltakaan vältytä. Rubin tunnetaan kärttyisänä ja vaateliaana, ja sellainen hän myös on. 

En aivan ymmärrä, miksi Mäkelä on pantu mörisemisen lisäksi tyrkyttämään komiikkaa. Esimerkiksi eriparisia sukkia esitellään kahteen kertaan lahjetta nostamalla, näyttämön molemmilla laidoilla. 

Koomisen korostamista on kautta linjan, mikä panee pohtimaan, että tekstin sisältämään komiikkaan ei ole luotettu.

Taneli Mäkelä, Jouko Klemettilä ja Sanna Jude-Hyde (@Tapio Vanha

Jo pelkästään yhden menestysteoksen ”mestarin” mentorointi asettaa kaiken vinoon valoon. Sitä ei suorista Wegneriä sukupolvensa ääneksi kutsuneen kriitikon paljastuminen mieleltään epävakaaksi henkilöksi. Tekstissä on useita pintoja ja syvyyksiä, joista voi napata niin koomista kuin traagistakin. 

Suomennos on turhan kirjallista kieltä, mikä tekee ilmaisusta paikoin kankeaa. 

Intensiivinen väliajaton esitys pysyy rytmitykseltään hyvin kasassa. Vaikeus määritellä taiteilijuutta ja sen arvottamiseen liittyvät ihmissuhdekuviot asettuvat hyvin uomiinsa. 

Menestys ratkaisee myös ihmissuhteet. Sen nuori kirjailija saa kokea huvilalle mukana tulleen vaimon (Sanna June-Hyde) toiminnan kautta.

Notkahduksistaan huolimatta Mestari on kelpo näytelmä, joka kyseenalaistaa totuuksia.

 Julkaistu Hämeen Sanomissa