Ministeriä viedään


Aivot narikkaan ja Arenaan


Ray Cooney: Ministeriä viedään. Suomennos: Pentti Järvinen. Ohjaus: Neil Hardwick. Lavastus: Antti Mattila. Puvut: Irmeli Toivanen. Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 19.8.2015


Santeri Kinnunen, Asko Sarkola ja Esko Roine © Tapio Vanhatalo
Ray Cooneyn kirjoittama Ministeriä viedään on puhdasverinen farssi, jonka ydinmehua ovat väärinymmärtämiset ja väärään aikaan väärässä paikassa törmäilyt. Hotellin ovet paukkuvat ja vaatteet lentävät roolihahmojen yrittäessä selvitä tukalista tilanteista.

Se, että keskiössä ovat ministeri ja hänen erityisavustajansa, ei tee näytelmästä poliittista. 

Tapahtumat sijoittuvat hotelliin, jossa tärkeän poliittisen seminaarin osallistujat asuvat. Arenan pieni näyttämö asettaa omat rajoituksensa, mutta se ei yksin ole syypää laimeaan esitykseen.

Jotenkin vauhti ei saa syttymään, sillä eväitä oivalluksille ei ole. Suomalaispoliitikkojen nimien liruttaminen tekstiin ei tuo siihen juuri mitään lisää.

Pelkät vaimonpettämiskuvion koomiset kommellukset ovat turhan kepeää pohjaa kokonaiselle näytelmälle. En jaksa innostua liian usein ennakkoon arvattavista kuvioista.
Heidi Herala ja Asko Sarkola ©Tapio Vanhatalo

Taitavat näyttelijät vievät roolinsa hyvin läpi, mutta tekstillä ei ole tarjota heille tarpeeksi tavoiteltavaa. Asko Sarkolan mimiikka toimii ujon avustajan hahmossa, Esko Roine tömistelee ministerinä rehvakkaasti ja Santeri  Kinnunen herkuttelee hölmön tarjoilijan roolissa. 

Heidi Heralan rouva ministeri on kärkäs ja sellaisena joukkion mielenkiintoisin tyyppi. Sari Siikanderin viekoitteleva hunajainen on turhan yksioikoinen.

Kaupunginteatterin ohjelmistossa on pyörinyt tämänkaltaisia farsseja lähes joka vuosi. Mahtaisiko niiden aika olla jo ohi? Ainakaan nuoria katsojia ne tuskin houkuttelevat.

Neil Hardwickin ohjaama esitys saanee kuitenkin pikkujouluväen liikkeelle. Tai jos haluaa muuten jättää aivot narikkaan, niin Ministeriä viedään tarjoaa siihen oivan tilaisuuden.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hitler ja Blondi – SKT

Kuva
  Seela Sella mestaroi pahaksi muuttuvan ihmisen Seela Sella, Verneri Lilja ja Niina Ranta © Kari Sunnari Hitler ja Blondi, kirjoittanut ja ohjannut Michael Baran, lavastus ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Eero Auvinen, äänisuunnittelu Kyösti Kallio, dj-materiaalit Juhani Nuorvala ja Juhani Liimatainen. Helsingin ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 24.9.2020.  Michael Baranin Hitler ja Blondi sai kantaesityksensä Tampereen Työväenteatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä helmikuussa. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle on rakentunut taatusti erilainen esitys, jolle paikka ja tila jo itsessään antavat lisämerkityksiä. Näytelmä on nimetty kolmeksitoista lauluksi diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle. Näyttämökuva odottaa katsojaa julmetun kauniina ja kutsuvana. Kesäpäivä sinitaivaineen, ilma täynnä valkoisia heliumpalloja, ja pehmeällä tantereella iloisen kuosin verhoamat sohva ja nojatuoli. Vain kaiuttimista aika ajoin kuuluva hiljaine...
Lue lisää

Punaorvot – HKT

Kuva
  Punaorpojen Pohjanmaa-keikan hinta Anneli Kanto – Lauri Maijala: Punaorvot. Ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama pukusuunnittelu Tiina Kaukanen, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Aleksi Saura. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.9.2020.  ©Stefan Bremer  Ohjaaja Lauri Maijala lausui ennen syyskauden ensimmäistä esitystä muutaman sanan poikkeavasta ajastamme ja illan näytelmästä Punaorvot. Aihe oli valinnut tekijät. Vaiettu historia vaati päästä näyttämölle.  Sisällissota jätti jälkeensä punaleskiä, joiden asema oli yhteiskunnan pohjimmaisin. Ei ollut työtä, ei rahaa, joten ei leipääkään, ja punaorpoja oli paljon. Avuksi tarjottiin vain mahdollisuutta antaa lapsensa sinne, missä ruokaa oli, eli Pohjanmaalle. Sinne vietiin 1700 lasta. Anneli Kannon ja Maijalan teksti avaa yhden perheen tragedian kautta hyväksi mainostetun asian toista puolta.  Maijala on jälleen luonut runsaan esityksen. Näyttämöllä ...
Lue lisää

Kaikki äidistäni – SKT

Kuva
  Näyttävää ja runsasta, mutta ydin katoaa Kaikki äidistäni, Samuel Adamsonin näytelmä Pedro Almodóvarin elokuvan pohjalta. Ohjaus Anne Rautiainen, suomennos Reita Lounatvuori, lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Esa Mattila, videosuunnittelu Pyry Hyttinen. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 16.9.2020. Katariina Kaitue, Kristiina Halttu ja Pirjo Luoma-aho ©Tommi Mattila Anne Rautiaisen ohjaama Kaikki äidistäni -näytelmä alkaa vahvana näyttämökuvana: muurien ympäröimä aukio, sataa rankasti, yksinäinen hahmo, nuori Esteban, jonka kohtalo on jäädä auton alle. Alun avainkohtauksen tunnelma toistuu esityksen mittaan eri näkökulmista, ja sade kastelee osalliset aina. Yksikään menettämisen teeman äärelle joutuva ei säästy. Kaikkiaan näyttämökuva liikkuu kevyesti Kalle Ropposen tyylikkäästi valaisemassa maailmassa. Tähän maisemaan liittyvät Kristiina Haltun espanjaksi esittämät laulut, jotka soivat k...
Lue lisää