Ääni katsomossa

Hämeen Sanomat 29.1.2013 Riski on siis olemassa Frankenstein maalaa kuvan sokean tiedeuskon petollisuudesta Nick Dear: Frankenstein . Perustuu Mary Shelleyn romaaniin. Ohjaus: Mika Myllyaho . Musiikki: Tapani Rinne. Lavastus: Kati Lukka. Puvut: Tarja Simonen. Valot: Ville Toikka. Äänisuunnittelu: Esa Mattila. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 23.1.2013. Antti Luusuanniemi (Kuva Stefan Bremer) Näyttämön yltäkylläisen visuaalinen tarjotin houkuttelee ahmimaan. Valojen ja varjojen liike paljastaa, eksyttää ja puskee tekstintulkinta-apparaattia työhön. Myrskylyhdyt, urkupillit, erilaiset tulet ja jää sekä kaiken aikaa taustalla soiva äänimatto luovat goottilaiskehyksen Frankensteinin hirviön tarinalle. Katsomon halkaisee ”catwalk”, jolla tehdään näyttäviä ampaisuja näyttämölle. Nick Dearin Frankenstein-versiota voi seurata puhtaasti tarinana, siitä voi noukkia Mary Shelleyn alkuteoksen teemoja tiedemiehen kokeilun yllätyks...

Ragni-Rado-MacDermot: Hair . Suomennos: Markku Salo. Ohjaus: Maarit Pyökäri. Koreografia: Jari Saarelainen. Lavastus Kari Junnikkala. Puvut:  Anu Pirilä. Valot: Harri Peltonen. Äänet: Kai Poutanen. Kapellimestari:  Antti Vauramo. Ensi-ilta Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 6. 9. 2012.  Elsa Saisio ja Kai Vaine Kuva Tarmo Valmela Olihan se sitten pakko mennä katsomaan. Hair. Kun on nähnyt Tampereen Popteatterin esityksen ja Svenskanin vastaavan Helsingissä, ja myös sen Marco Bjurströmin ohjaaman Peacockissa, niin kurkattava oli Lahdenkin esitys. Kyllähän Hair on aikansa lapsi ja joiltakin osin sympaattisen naiivia katseltavaa, mutta jo pelkästään musiikkinsa vuoksi myös aikaa kestävä. Ja kyllä rauhan ja rakkauden teema on ajankohtainen tänäänkin, kun sota toisensa perään räjähtää. Hairin juoni on kiteytettynä se, että Claude Bukowski saa monen muun ikäisensä tavoin kutsun armeijaan. Vietnamin sota on kiihkeimmillään. Claude ajautuu hipp...