Sammakkokuningas – Kansallisteatteri

Sammakkokuningas puhuttelee ja panee kuuntelemaan



Sammakkokuningas. Teksti ja ohjaus Pasi Lampela. Lavastus ja pukusuunnittelu Markus Tsokkinen, Valosuunnittelu Max Wikström, äänisuunnittelu Olli Valkola. Kantaesitys Willensaunassa 13.2.2019.

Heikki Nousiainen ja Mikko Nousiainen © Tommi Mattila



Mitä tehdä, kun se, mikä ennen oli arkipäivää, muuttuukin peikoksi, joka salpaa hengen ja panee hikoilemaan. Kokemuksen läpikäyneitä löytyy kaikista ikäryhmistä, kaikista ammateista, riippumatta siitä, kuinka oppineesta, onnistuneesta ja taitavasta ihmisestä on kyse.


Pasi Lampelan Sammakkokuningas tarttuu tähän aiheeseen NHL:ssä menestyneen jääkiekkoilijan romahduksen kautta. Kun kirjoitan tätä, Urheiluruutu on juuri käsitellyt huippu-urheilijoiden mielenterveysongelmia, mikä on ollut aiheena tabu.


Tragedia on itsensä kohtaaminen, kohtaaminen ilman kannuksia ja saavutuksia, sillä sellaisia ei elämä itsessään anna. Näin käy Jarkolle (Mikko Nousiainen), joka pelkää astua kiekkokaukaloon. Vastassa ei olekaan toisen joukkueen pelaaja vaan oma sisäinen maailma.


Jarkko on tullut Suomeen isänsä (Heikki Nousiainen) mökille. Isä virittelee kaiken kivan tekemisen verkkoa, mutta Jarkkoa ei kiinnosta. Dialogi pojan ja isän välillä tempoilee eri maailmoissa. Poika olisi mieluummin yksikseen, mitä isä ei ymmärrä lainkaan. Konflikti on väistämätön. Ollaan draaman perusasioiden äärellä.


Päähenkilö on pudonnut monen tekijän summana siihen kohtaan, missä perimmäiset kysymykset vyöryvät yli. Miksi juuri hänestä tuli huippujääkiekkoilija, mutta maahanmuuttajakaverista ei, vaikka tämä oli parempi jäällä? Syyllisyyden kautta nousee yhteiskunnallisia ja taloudellisia teemoja. Miksi taklaustilanteiden selvittelyt menevät niin kuin menevät? Pelikenttien oikeudenmukaisuus on ihan oma lukunsa.


Isän lisäksi isosisko Essi (Sari Puumalainen) saapuu auttamaan horjuvaa sankaria seisaalleen vaikka tuskin itse pysyy tolpillaan. Perheen dynamiikan kuorrutus on vankaksi valettu: aina on selvitty eikä turhia huudeltu.


Sammakkokuningas on intensiivistä puhedraamaa. Se ei räjäytä tajuntaa, se ei tavoittele erikoista muotokieltä, mutta se puhuttelee ja panee kuuntelemaan tarkasti. Ratkaisuja ei tarjota, mutta ahdingosta selviytymisen tielle heitetään siemeniä itämään. Jarkon yksinäinen taistelu demonejaan vastaan saa muotonsa tanssina varjon (Mikko Orpana) kanssa.


Heikki ja Mikko Nousiainen tulkitsevat kipeästi ja koskettavasti vanhemman ja lapsen vaikeaksi muodostunutta suhdetta. Roolihahmojen pinnan alla lepäävä lempeä isä-poika-suhde kupruilee ja sitä taotaan niin, ettei kumpikaan pääse helpolla. Näyttelijäntyötä on nautinto katsoa.


Elämä ei suo sadun ja Essi-siskon tarjoamaa ratkaisua että sammakkoprinssi selviäisi, jos prinsessa vain suutelisi sitä. Sammakkokuningas leikkaa saduilta ja huhuilta siivet ja näyttää, että tarvitaan järeämpiä toimia, kun mieli järkkyy.

Mikko Nousiainen, Heikki Nousiainen ja Sari Puumalainen © Tommi Mattila



Kommentit