Julia ja Romeo – Kansallisteatteri

Raikas ja pitelemätön Julia ja Romeo


Julia ja Romeo. William Shakespearen Romeo ja Julia -tekstin pohjalta dramatisoinut Anna Viitala. Ohjaus: Jussi Nikkilä. Suomennos: Marja-Liisa Mikkola. Lavastus: Katri Rentto. Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen. Musiikki: Mila Laine. Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen. Äänisuunnittelu: Viljami Lehtonen. Koreografia: Ima Iduozee. Ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 7.3.2018.
 
© Tuomo Manninen

Utuisesta savusta he saapuvat ja sinne lopussa loittonevat. Vimmainen Julia ja runoileva Romeo kesyttävät ympärillään pauhaavan toraisan maailman pyyteettömällä rakkaudellaan.

Näytelmän nimi on muutettu Julia ja Romeo -muotoon, koska esityksen primus motor on rakastunut Julia (Satu Tuuli Karhu), joka itseään etsivänä teininä toimii estottoman intohimoisesti, juo pullonsuusta ja panee tupakaksi. Romeo (Olli Riipinen) rustaa runoja rakkaudesta haaveellisen melankolisena ja arkailee uusia tilanteita.

Karhu ja Riipinen ovat teatterikorkeakoululaisia ja juuri niin suloisen untuvikkoja kuin roolit edellyttävät. He tekevät hahmonsa taitaen, artikulaatiota myöten. Kuinka helposti Shakespearen kieli soljuukaan, ja Julia sylkee väliin karskin lakonisia heittojaan, jotka ovat toisesta ajasta.

Perheiden välille on vuosisatojen mittaan rakenneltu mitä erilaisimpia muureja, mutta esitys on pysytellyt yhdessä aikakaudessa. Jussi Nikkilän ohjaamassa ja Anna Viitalan sovittamassa versiossa väreilee monta aikaa, myös tuonpuoleinen, kun välienselvittelyssä surmatut Tybalt (Jarno Hyökyvaara) ja Mercutio (Miro Lopperi) palailevat elävien tiloihin.

Esityksen riitautuneilla suvuilla on selkeä statusero. Capulet-tyyliniekat katsovat nenänvartta pitkin huppareihin ja bomber-takkeihin pukeutuneita Montague-jengiläisiä. Julian laskelmoivat vanhemmat (Katariina Kaitue ja Juha Varis) pyörähtelevät säätykuvioissaan ja poimivat tyttärelleen sopivaksi katsomansa sulhoehdokkaan (Eetu Känkänen), jolle Julia ei lämpene ja niin syntyy kohtalokas myrkkysuunnitelma.

Shakespearen klassikko kääntyy Kansallisteatterin lavalla sarkastiseksi kannanotoksi, josta ei puutu koomisia piirteitä. Näkyvä viritys syntyy Julian ronskin imettäjän (Sanna-Kaisa Palo) ja muun palvelusväen kautta, mutta Capuletien sääntö- ja muotoviidakon koomisuus koukkaa syvemmältä. Lisäksi Isä Laurencen (Kristo Salminen) pyörillä liikkuva rippituoli on kuin markkinakoju, josta saa synninpäästöjä ja rohtoja.

Katri Renton lavastus jatkaa näyttämöä katsomoon, sillä yhden rivin tilalle on rakennettu ramppi. Lisäksi tapahtumia on sijoitettu käytäville ja parvekkeille. Itse lava on yksinkertaisen riisuttu ja sinne luodaan valoilla eri tiloja riitaisten sukujen taistella ja nuorten temmeltää.

Esityksen ehdoton vahva mauste on Mila Laineen musiikki. Laine ja muusikko Aleksi Kaufman istuvat vastakkaisissa aitioissa ja luovat monin soittimin ja laulaen koskettavan orgaanisen osan esitystä.

Hämeen Sanomat 14.3.2018

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Korjaamo – Kansallisteatteri